Hammarènin talo

Työkansan tiedon ja sivistyksen kartuttaja

Tampereen kaupunginkirjaston edeltäjä lainakirjasto perustettiin Seurahuoneella.huhtikuussa 1861. Keskeinen vaikuttaja oli varapostinhoitaja F. W. Wessman, jonka sydämenasiana oli "työkansan tiedon ja sivistyksen kartuttaminen".

Kirjasto avasi ovensa 20. toukokuuta 1861. Lainaajia riitti alkuvaiheissa tungokseen asti. Urkuri Israel Enbomista tuli vuonna 1863 Tampereen ensimmäinen palkkaa nauttiva kirjastonhoitaja.

Tiedon, taidon ja sivistyksen kylväjä ajautui rahapulaan. Lappu oli pistettävä luukulle nälkävuonna 1867. Kirjastoaatetta ei kuopattu lopullisesti. Kirjasto aloitti uudestaan marraskuussa 1870 Kauppakadun varressa.

Vuonna 1875 kirjasto astui tilojensa puolesta uuteen aikaan. Läntisen Puistokadun varteen juuri valmistunut kansakoulurakennus tarjosi kaksi kookasta huonetta "valon ja lämpymän keralla". Hammarènin taloon Kuninkaankadun ja Puutarhakadun kulmaan muutettiin vuonna 1879.

Kirjastoa käytännössä jo vuodesta 1877 ylläpitänyt kaupunki otti päätösvallan vasta vuonna 1881, jolloin se valitsi ensimmäistä kertaa kirjaston johtokunnan.

Lukijoita Puutarhakatu 23:ssa

New Yorkin lehti ja muita sanomia

Muutamat tamperelaistyöläiset perustivat vuoden 1861 lopulla sivistysseuran, jota nimitettiin myös lukuyhtiöksi. Säännöt kertoivat, "ettei sivistymättömiä eikä roistomaisia tähän seuraan oteta; ettei juovuksissa saa sinne mennä eikä juovuttavaisia aineksia myös muassansa viedä". Lukutupaa ylläpitänyt lukuyhtiö lakkautettiin vuonna 1864. Taustalla oli koko maata koskeneet taloushuolet.

Ensimmäinen kaupungin tukema lukusali perustettiin vuonna 1877 Kuninkaankatu 22:een. Samaan aikaan alkoi myös kirjaston vakiintunut rahoittaminen. Valtuusto määräsi, että 5 000 markkaa oli käytettävä "erittäin työväkeä varten aiotun lukusalin toimeenpanemiseen ja voimassa pitämiseen". Kokoelmiin kuuluivat suomenkielisten lehtien lisäksi muun muassa Hufvudstadsbladet ja Tammerfors Aftonbladet. Saattoipa lukusalissa tutustua myös New Yorkin lehteen.

Kaupunginkirjasto Puutarhakadulla

Nahkatehtailijan hyyryläiseksi

Siihen asti pysyvin tilaratkaisu syntyi vuonna 1891, kun lainakirjasto ja sen yhteydessä sijainnut lukusali siirtyivät nahkatehtailija Salmisen vastavalmistuneeseen taloon Puutarhakatu 23:een. Samalla nimi muuttui kansankirjastoksi.

Kansankirjasto eli vanhalla nimellään elokuuhun 1921. Silloin 1890-luvun lopun säännöt uudistettiin ja valtuusto päätti muuttaa nimenkin kaupunginkirjastoksi. Samalla alkoi kirjaston järjestelmällinen uudistaminen. Sitä veti uusi kirjastonjohtaja Juho Kemiläinen, joka tunsi tuoreimmat kansainväliset virtaukset.

Erillinen lastenosasto perustettiin lopulta vuonna 1921. Nuorten ja lastenosasto oli niin suosittu, että avauspäivänä lokakuussa se piti sulkea pariinkin kertaan odottamattoman suuren yleisövyöryn vuoksi.

Kirjastotalo 1925

Suutari Emil Aaltosen amerikkalaistyylinen lahja

Kirjastotalo oli Tampereella ikuisuushanke. Uudistalon rakentamista viriteltiin jo vuonna 1893.

Onneksi löytyi mesenaatti. Tampereen Tammelaan Hattulasta tehtaansa siirtänyt Emil Aaltonen oli rikastunut teollisella kenkien valmistuksella. Hänen ajatuksenaan oli rakentaa työntekijöittensä olot niin, että heistä kehittyy myönteisiä ja rakentavia yhteiskunnan jäseniä.

Yleinen mielipide olisi vielä 1800-luvun puolella hyväksynyt kirjaston tukemista verovaroista. Se näkyi myös siinä, että kirjastotalon rakentaminen viipyi,. Arpajaisista tai anniskeluyhtiön voittovaroista ei sentään valitettu.

Ajatukset kuitenkin muuttuivat. Pian alkoi voimistua yleinen käsitys siitä, että vapaan valistustyön tukeminen kuului yhteiskunnan tehtäviin. Ajattelutavassa näkyi sukupolvien muutos. Kirjasto oli tuonut Tampereellakin sivistyksen piiriin uusia yhteiskuntaluokkia. Se vaikutti ratkaisevasti siihen, että kirjastotalon rakentamisesta tehtiin päätös.

Arkkitehtuurikilpa pidettiin vuonna 1922. Toivo ja Jussi Paatela saivat kaksi ensimmäistä palkintoa. Paatelat tekivät lopullisen suunnitelman yhdessä kirjastoväen kanssa. Kirjasto valmistui lopulta heinäkuussa 1925.

Kirjasto oli Juho Kemiläisen organisoiman uudistustyön vuoksi kehittynyt nykyaikaiseksi, kaupungin kokoa vastaavaksi laitokseksi. Sen oli helppo asettua ajan vaatimuksia vastanneisiin tiloihin.

Tammelan kirjaston musiikkiosasto 1958

Sivukirjasto ei ole sivussa elämästä

Tampereen sivukirjastojen historia alkaa vuodesta 1921. Kirjaston johtokunta huomasi, että Tammela oli "siinä määrin väkirikas ja suhteellisesti köyhän väestön asuma, että oli todella monta painavaa syytä, jotka puolustivat sivukirjaston perustamista sinne".

Tammelan lainausasema avattiin lokakuussa 1922 osuusliike Voiman talossa, jossa oli jo lukusali. Lopulta ne päätyivät Ilmarinkatu 6:een, jossa elettiin aina uuden kirjaston valmistumiseen vuoteen 1957 asti.

Tammelassa lokakuussa 1958 avattu musiikkiosasto oli Suomen ensimmäinen yleisissä kirjastoissa. Idea keskeinen eteenpäin viejä oli kirjastonjohtaja Mikko Mäkelä. Musiikkiosasto siirrettiin pääkirjastoon lähes viisi kertaa suurempiin tiloihin vuonna 1965. Tammelan kirjaston jatkaja Sampolan upouusi kirjasto avattiin Minna Canthin päivän vuonna 2003.

Pääkirjasto Metson pienoismalli

Metso lennätti uuteen aikaan

Keskustelu uuden kirjastotalon rakentamisesta oli virinnyt jo pitkään, kun Tampereen kaupunginhallitus asetti vuonna 1974 virkamiestoimikunnan valmistelemaan uuden pääkirjaston huonetilaohjelmaa.

Tampereen pitkään puuhattu kirjastotalohanke liikahti eteenpäin vuonna 1978, kun suunnittelukilpailu julkistettiin. Raili ja Reima Pietilän Soidinkuvat vangitsi raadin. Metso avasi nokkansa lopulta torstaina 21. elokuuta 1986.

Kaupunkilaisten keskustelusta paljastunut monenkirjava innostus näkyi myös elokuisena avajaispäivänä. Metso kokosi peräti 11 300 kävijää ja lainauksia tilastoitiin yli 16 000.

Virallisiin kirjoihin merkittiin ensimmäiseksi lainaukseksi Linnunradan käsikirja liftareille, jonka lainasi 13-vuotias Jani Toivola. Se on varmaa, että Amurin koulun oppilas oli ainakin ensimmäinen, jonka viime tipassa paikalle tullut kulttuuritoimen apulaiskaupunginjohtaja Kaarina Suonio näki piippauttavan modernia lainauskonetta.

Hervannan kirjaston historiaa

Sivukirjasto 1975-1989

Hervannan kirjasto perustettiin vuonna 1975. Pari vuotta aikaisemmin Hervantaan olivat muuttaneet ensimmäiset asukkaat. Kaupunginosaa oli palvellut vain kirjastoauto, joka pysähtyi Hervannassa kolme ja puoli tuntia viikossa.

Hervannan sivukirjasto avattiin syyskuun toisena päivänä Ahvenisjärven koulun tiloissa, jotka suunnitteli Arkkitehtitoimisto Harry W. Schreck & kumpp. Sisustuksen suunnittelusta vastasi sisustusarkkitehti Reijo Ojanen Tampereen kaupungin talonrakennusvirastosta. Kirjaston pinta-ala oli 302 m2.

Hyllyjä kirjastossa oli 470 metriä. Tilat oli mitoitettu 20 000 niteelle, mutta vuoden 1975 lopussa kirjoja oli vasta 7000 nidettä. Lehtihyllyssä oli tilaa noin sadalle sanoma- ja aikakauslehdelle. Aluksi sanomalehtiä oli 10 ja aikakauslehtiä 66. Kirjasto oli avoinna ma, ti, to, pe klo 13-19 ja ke sekä la 11-15. Hervannan kirjaston ensimmäinen sivukirjastonhoitaja Aulikki Plihtari.(1.6.1975 alkaen)

Tilat oli järjestetty ns. maisemakirjastoksi, jossa vanhemmat ja lapset voivat oleskella samoissa tiloissa. Ääniä vaimensi kokolattiamatto. Sali oli jaettu neljään osastoon. Kuvakirjaikäisiä varten oli oma nurkkaus, joka voitiin eristää satutuntien ajaksi muista tiloista. Varttuneimmille lapsille oli oma osastonsa, aikuisille omansa ja rauhallisimpaan nurkkaukseen oli varattu mukavat istuimet niille, jotka etsivät tietoja hakuteoksista.

Kirjaston toiminta alkoi vilkkaana ja hervantalaiset ottivat kirjaston alusta alkaen omakseen. Hervannan kirjastosta tuli koko perheen kirjasto. Vuoden lopussa Hervannan kirjaston lainaus oli 31 355.

"Hervannan vanha kirjasto Opiskelijankatu 29:ssä oli todellinen "kyläkirjasto". Kaikki toiminnot ahdettuna mielettömän pieniin tiloihin. Lainattavat kirjat luokkiensa mukaan tungettuina hyllyihin, jotka olivat mahdollisimman liki toisiaan, täynnä kirjoja ylimmältä hyllyltä alimpaan, lattianrajaan. Sanoma- ja aikakauslehtien "osasto" heti niiden yhteydessä; pari pöytää ja muutama tuoli lukijoita varten. "Lasten osasto" heti lehtihyllyjen vieressä, ja sisääntuloväylän toisella sivulla pikkulasten luku- ja verryttelypaikka lastenvaunuineen. Kaiken tämän keskuksessa tönivät toisiaan viitisen virkailijaa suorittaen heille kuuluvat kirjojen annon ja vastaanoton raskaat velvollisuudet hymyssä suin ja aina ystävällisesti ja pitkämielisesti. Miten monta neliömetriä lainaussalissa oli käytettävissä? Kenties satakunta! Mutta vauhti ja vaihto oli kova ja se ennusti hyvää menestystä tulevalle kunnon kirjastolle..."

Veikko Pihlajamäki teoksessa Kirjava satama: ajatuksia ja lainapurjeita.

Pirkko Rauhalan kirjastomuistoja

"Kävin kirjastossa, joka tuolloin toimi Ahvenisjärven koululla, ensimmäisen kerran lokakuun alussa 1979. Muistan tarkasti tuon illan. Hämärä oli laskeutunut Hervantaan, tuuli kohisi kortteleissa ja sataa tihkutti. Laitoin Kalle-vauvani rintareppuun ja peitin hänet väljän palttooni sisään ja niin lähdimme kohti kirjastoa...Ensivaikutelmani Hervannan kirjastosta muodostui hyvin myönteiseksi. Juuri äidiksi tulleena kiinnitin huomiota siihen, että kirjastossa oli paljon lapsia ja heidän kirkkaat äänensä ja naurunsa saivat siellä vapaasti raikua. Toinen seikka, joka jäi mieleeni, oli kirjaston henkilökunnan ystävällinen ja asiantunteva palvelu. Sitä arvostan kirjastossa yhä edelleen eniten. En ole koskaan saanut kirjastossa huonoa palvelua.

Pirkko Rauhala teoksessa Kirjava satama: ajatuksia ja lainapurjeita.

Hervannan kirjasto 20 vuotta

Oheistoimintaa ja alueellista yhteistyötä

Heti ensimmäisenä syksynä käynnistettiin satutunnit. Vuonna 1976 oheistoimintaa laajennettiin. Hervantalaiset lapset osallistuivat ahkerasti satutunneille, nukketeatteriesityksiin ja tietokilpailuihin. Yhteistyö koulun kanssa käynnistyi myös ja kirjastonkäytön opetustunnit aloitettiin. Kirjailijavierailut alkoivat myös 1976, kun Hervannan kirjasto sai vieraakseen suomalaisia lastenkirjallisuuden edustajia. Kirjailijat Kirsi Kunnas ja Vuokko Niskanen puhuivat lapsille ja heidän vanhemmilleen lukemisesta ja lukemisen tärkeydestä. 1970-luvulla aloitetut oheistoiminnat ovat jatkuneet tähän päivään saakka.

Hervannan kirjasto aloitti heti alkuvuosina yhteistyön paikallisten toimijoiden kanssa: koulut, lukio, seurakunta, Hervannan sanomat, Hervannan tiedotusyhdistys jne. Yhteistyön alku rakensi pohjaa tuleville vuosille ja se jatkuu edelleen vuonna 2005.

Kirjastopalvelut Invalidiliitto ry:n Tampereen palvelutalossa

Ensimmäinen siirtokirjakokoelma toimitettiin Tampereen palvelutaloon 13.1.1978. Kirjastonhoitaja kävi paikalla kerran kuukaudessa. Muuna aikana kirjasto toimi itsepalveluperiaatteella. Siirtokokoelma vaihdettiin kolmen kuukauden välein. Siirtokokoelmaan kerättiin aineistoa Hervannan ja pääkirjaston eri osastoilta. Hervannan kirjasto alkoi hankkia kirjallisuutta myös palvelutalon omaan peruskokoelmaan. Uusien kirjojen kokoelmaan valittiin aineistoa palvelutalon toiveiden pohjalta.

Kirjastopäivinä asukkaat esittivät omia toiveitaan ja tilasivat aineistoa Hervannan kirjastosta.

Kirjasto järjesti palvelutalolle näyttelyitä, kirjailijavierailuita ja luentaa. Kirjastonhoitajat kävivät esittelemässä kirjallisuutta eri aihealueilta.

Vuonna 1993 Tampereen kaupunginkirjaston laitoskirjaosasto otti tehtäväkseen hoitaa Tampereen palvelutalon kirjastopalvelut.

Kameralainauksesta ja kortistoista automaatioon

Kun Hervannan kirjasto avattiin 1975, automaatiosta ei ollut tietoakaan. Tiedot haettiin kortistosta ja lainaus hoidettiin kameraa polkemalla. Nykyisin sama hoidetaan näppäimistöä näpyttelemällä tai viivakoodia vilauttamalla. Siirtyminen automaatioon on tapahtunut asteittain. Ensi askel automaation tiellä oli, kun vuonna 1987 siirryttiin Hervannan kirjastossa ATK-lainaukseen. Pallas-kirjastojärjestelmän myötä 1993 asiakkailla oli käytettävissä kirjaston päätteillä ajantasaiset kokoelma- ja lainaustiedot. Nykyisin Internetin asiakaskäyttö, itsepalvelulainaus ja –palautus antavat asiakkaille mahdollisuuden hoitaa kirjastoasioita omatoimisesti ja myös kotoa käsin. Internetin kautta saatavia palveluja kehitetään edelleen, palveluja saa myös matkapuhelimen välityksellä.

Uuden kirjaston suunnittelu alkoi

Hervantaa rakennettiin ripeästi; uusia asuntoja valmistui ja asukasmäärän kasvaessa kirjastonkin käyttö lisääntyi voimakkaasti. Vuonna 1980 aineistoa oli jo yli 30 000 nidettä ja kokonaislainaus oli runsaat 200 000 nidettä. Kirjaston tilat alkoivat käydä ahtaaksi vilkkaassa käytössä eikä kasvavalle kävijä- ja aineistomäärällekään (tilastoja 1975-2005) juuri ollut tilaa. Ahvenisjärven koulun tiloissa ollut kirjasto oli tarkoitettu väliaikaiseksi ratkaisuksi. Vuosikymmenen loppuun mennessä oli tarkoitus saada valmiiksi kirjastotalo. Uusien tilojen suunnittelu aloitettiinkin jo 1970-luvun lopussa. Vuonna 1979 esiteltiin Hervannan sivukirjaston huonetilaohjelma ja seuraavana vuonna esitettiin Hervannan sivukirjaston ohjelman I vaiheen hyväksyttäminen. Vuonna 1981 tehtiin esitys kirjaston rakentamisesta kaupungin omalla kustannuksella, mutta vasta vuonna 1989 kirjaston toiminta siirtyi uusiin tiloihin Hervannan toimintakeskukseen.

Hervannan kirjasto 1989-2005

Arkkitehtien Raili ja Reima Pietilän suunnittelema Hervannan uusi kirjasto avattiin yleisölle 7.3.1989. Rakentajana toimi Tampereen kaupungin talonrakennusvirasto. Kirjasto sai kuusi kertaa suuremmat tilat kuin aikaisemmin, hyötypinta-alan ollessa 1742 m2.

Kaupunginjohtaja Jarmo Rantanen vihki Hervannan kirjaston ja Hervannan toimintakeskuksen 26.5.1989. Toimintakeskukseen liittyvällä "Runoilijan aukiolla" paljastettiin myös Laila Pullisen pronssiveistos "Muusa" , joka sijaitsee Laila Pullisen maareliefsiksi muotoileman nurmikentän keskellä.

Kirjaston käyttö kasvoi avajaisvuonna hyvin voimakkaasti: lainaus edelliseen vuoteen verrattuna oli n. 44% suurempi ja vuotuinen kävijämäärä oli 275.000, lainoja 352.000. Henkilökuntaa ja kirjaston aukioloaikaakin lisättiin.

Uuden kirjaston myötä saatiin musiikin- ja satujenkuuntelupaikkoja. Kuuntelijoita oli heti ensimmäisenä vuonna 20.000. Hervannan kirjastossa aloitettiin myös cd-levyjen lainaus ja hankittiin ensimmäiset lainattavat videot, 82 kpl.

"..joka Raili ja Reima Pietilän piirustusten mukaan oli nousemassa keskelle Hervannan tytärkaupungin monumentaalista keskustaa, jossa se nyt toimii erityisen suosittuna käytettävyytenä, ei vain näytettävyytenä. Nyt nostaa hissi lainaajat kirjojen pariin, mutta kunnokkaimmat käyttävät jyrkkiä "tiedon portaita" tullessaan lainaamaan kirjoja, lukemaan lehtiä, kuuntelemaan levyjä (musiikkia) tai vain hetkeksi levähtämään hyllykköjen keskellä solisevan suihkulähteen tyynnyttävässä läheisyydessä. Se vastaa Hervannassa "äiti Tampereen" Tammerkosken kohinaa.

Veikko Pihlajamäki teoksessa Kirjava satama: ajatuksia ja lainapurjeita.

1990-luvun huippuhetkiä Hervannan kirjastossa

Hervannan kirjoituskilpailu – suosittu ja toivottu

Hervannan kirjoituskilpailu pidettiin ensimmäisen kerran vuonna 1991. Kun olet Hervannassa - missä olet -runokilpailun järjestivät Hervannan kirjasto ja Tampereen kulttuuritoimisto. Toisen kirjoituskilpailun aihe vuonna 1992 oli Hervantalaisen kirje eduskuntaan. Järjestäjinä jatkoivat Hervannan kirjasto, kulttuuritoimisto, mukaan tuli myös Hervannan tiedotusyhdistys. Vuonna 1993 kilpailtiin novelleilla, Novelli Hervannasta. Vuodesta 1994 lähtien Hervannan kirjoituskilpailun aihe ja tyyli ovat olleet vapaita. Hervannan kirjastonjohtaja Liisa Hakanen on ollut arvosteluraadin puheenjohtajana 1992-2004. Kirjoituskilpailu on toiminut ponnahduslautana esim. kirjailija Seppo Jokiselle.

Kirjasto muuttuu ja kehittyy – tapahtumia 1990-luvun eri vuosilta

Ennen Pallas-kirjastojärjestelmän käyttöönottoa vuonna 1992 aineisto piti tarroittaa uudelleen. Asiakastiedonhakupäätteitä otettiin käyttöön syyskuun puolivälissä 1992.

Samana vuonna saatiin merkkipohjainen internet-yhteys ja samalla sähköposti virkailijakäyttöön. Myös tiedonhaku eri tietokannoista (Minttu-, Linnea- ja muut VTLS-tietokannat, Fono, Aleksi ja muut erikoistietokannat) Telnet-yhteyksin aloitettiin ja modeemiyhteys tiedonhaussa jouti historiaan.

Aineisto luetteloitiin vielä myös vanhaan Pääsky-järjestelmään siihen asti, kunnes koko kirjastolaitos oli siirtynyt lainaustenvalvonnassa uuteen järjestelmään. Aineistotiedonhaku otettiin hyvin vastaan, vaikka rekisteristä ei löytynytkään vielä lainaustietoja.

Vuonna 1993 Hervannan kirjaston kävijämäärä oli kasvanut vuodesta 1988 uudessa kirjastossa nelinkertaiseksi. Syksyn 1993 Hervanta-päivillä juhlittiin Hervannan alueen 20-vuotisjuhlia kirjastossa yöhön saakka: Yö Hervannan kirjastossa, klo 19-02. Kirjasto oli avoinna yleisölle ja illan mittaan oli erilaisia esityksiä, mm. muotinäytös ja lasten valmistama musikaali. Suuren menestyksen saavuttanut ilta päättyi tansseihin Manse Swing-yhtyeen tahdissa.

Pallas-kirjastojärjestelmä otettiin käyttöön lokakuussa 1993, minkä jälkeen ajantasaiset kokoelma- ja lainaustiedot olivat käytettävissä kirjaston päätteillä.

Vuonna 1994 lainaus kasvoi 14.1 % ja tehtiin jälleen uusi kirjaston lainausennätys 609.000. Laajojen tiedonhakutehtävien määrä lisääntyi ja olennainen osa-alue oli Euroopan yhdentymiseen liittyvä tiedonhaku. Hervannan kirjoituskilpailuun jätettiin 101 työtä. Ensimmäisen palkinnon sai Seppo Jokinen novellillaan "Untuvikko".

Vuonna 1995 Hervannan kirjasto juhli 20-vuotista taivaltaan. Hervannan kirjastossa tehtiin ensimmäinen, laaja asiakaskysely. Asiakkaat olivat tyytyväisiä kirjastoonsa. Kirjasto sai arvosanan 8,8 (10) toiminnastaan. Av-lainauksen osuus kaikista lainoista (mm. videot, cd-levyt, kielikurssit) oli vuonna 1995 21%. Hervannan kirjaston aikuisten osastolle hankittiin mikro, jossa oli asiakaskäyttöön tarkoitettuja CD-ROM-levyjä. Liisa Hakanen ja Tarja Virtanen toimittivat Hervantalaisia kirjailijoita ja kirjoittajia –julkaisun. Asko-asiakastiedonhakuohjelmassa tulivat käyttöön omien tietojen katselu: omien lainojen uusinta ja omien varausten perustoiminnot.

Oheistoiminta jatkui vilkkaana. Erikoisuutena voisi mainita pitkäperjantain lukumaratonin, jossa luettiin Tsehovin novelleja. Sen järjestivät kirjasto yhdessä Hervannan Kirjan Ystävät -yhdistyksen kanssa.

Hervannan Kirjan Ystävät ry perustettiin elokuussa 1993 ja lopetti toimintansa toimijoiden vähyyden vuoksi vuonna 2002.

Vuonna 1996 alettiin hankkia CD-ROM-levyjä myös lainattavaksi. Samana vuonna otettiin käyttöön asiakaspäätteet, joilta oli suora yhteys Tampereen yliopiston kirjaston ja Tampereen teknillisen korkeakoulun kirjaston aineistotietokantoihin. Tietokantojen käyttö tiedonhakuun telnet-yhteyksillä jatkui edelleen. Internetin asiakaskäyttö aloitettiin Hervannassa (aluksi kaksi mikroa) ja 10 muussa lähikirjastossa. Lainausohjelman itsepalvelusovellus LainausPiste otettiin käyttöön Hervannassa joulukuussa 1996.

Vuonna 1997 käyntimäärät nousivat edelleen ja lainoja oli yli 650.000.Tietopalvelussa asiakkaiden vapaasti käytettävissä Internetin www-selaimilla olivat myös kirjastolle maksulliset tietokannat (Minttu, Helecon, Aleksi jne.) Internetin käyttö tietopalvelussa lisääntyi. Kirjaston kotisivu tarjosi monenlaisia lähtökohtia tiedon etsimiseen. Linnea-tietokantoja käytettiin edelleen telnet-yhteyksillä. Asiakaskäyttöön saatiin myös CD-ROM-tietokantoja. Asiakkaiden Internetin käyttö lisääntyi edelleen. Käyttökerrat olivat tunnin pituisia. Laitteet olivat alusta lähtien käytössä jokseenkin koko ajan. Hervannan kirjasto sai Internetiin omat kotisivut. (http://www.tampere.fi/kirjasto/hervanta/). Juhlavuoden kunniaksi ne on nyt v. 2005 uusittu täydellisesti. Intro eli kirjaston aineistorekisteri Internetissä otettiin käyttöön.

Vuonna 1998 Hervannan kirjaston lainausluvut vakiintuivat ja olivat 660.000, kävijöitä 400.000. Hervanta täytti 25vuotta ja kirjastossa juhlittiin Hervanta-mitalien jaon merkeissä.

Vahtimestari Olli Jääskeläinen kuoli 10.9.1998. Hervannan kirjasto jäi kaipaamaan uutteraa ja auttavaista työtoveria, monipuolista osaajaa, kirjallisuuden tuntijaa ja filosofia.

Vuosi 1999

Verkon kautta tuli käyttöön myös lisenssimaksullisia tietokantoja, mm. kirjallisuus- ja musiikkiviitetietokantoja sekä lehtiartikkelitietokantoja ja säädöstietokanta. Osa maksullisesta verkkoaineistosta on nyt asiakkaiden vapaasti käytettävissä kirjaston Internet-päätteiden kautta, mm. Aamulehden arkisto. Internetin käyttö tietopalvelussa lisääntyi edelleen. Tulostus internetistä tuli myös asiakkaiden käyttöön.

Hervannan kirjastorakennus täytti 10 vuotta, ja asiakkaille tarjottiin juhlakahvit. Hervanta valittiin EU:n tavoite 2 –kohdealueeksi vuosille 2000-2006. Tampereen kirjastotoimi esitti Hervannan kirjastoa koskevia kehittämishankkeita. Hervannan kirjastonjohtaja Liisa Hakanen toimi ohjausryhmässä. Pallas-kirjastojärjestelmässä otettiin elokuussa käyttöön uusi internetissä toimiva maksullinen palvelu IntroActive, nykyisin ilmainen omaPIKI. Uudet laitepöydät tulivat kortistolaatikkojen tilalle. Päätepöytämalli suunniteltiin yhdessä arkkitehti Raili Pietilän ja sisustusarkkitehti Eeva-Liisa Vaskon kanssa.

2000-luvulta nykypäivään

Vuonna 2000 alkoi DVD-levyjen hankinta. Koko kirjaston tasolla hankittiin ensimmäisen vuoden aikana vain 64 DVD-levyä, koska tarjonta oli suppeaa ja asiakkailla vasta hyvin vähän laitteita. Hervannan kirjaston toinen laaja asiakaskysely tehtiin maaliskuussa 2000. Hervannan kirjaston vastaajat olivat erittäin tyytyväisiä kirjastoonsa: kokonaiskeskiarvoksi tuli 4,2 (5). Asiakaskäyttöön saatiin kirjoitin.

Vuonna 2001 alettiin lähestyä lainoissa jo 700.000 rajaa, lainoja 678.000, käyntejä 363.000. Maksullisessa varkkopalvelussa IntroActivessa tuli mahdolliseksi tehdä varauksia myös hyllyssä olevaan aineistoon.

Hervanta on muuttunut vuosien myötä hyvin kansainväliseksi ja Hervannan kirjastosta on tullut monille Hervantaan muuttaneille ulkomaalaisille ja maahanmuuttajille tärkeä kohtaamispaikka ja paikka tiedon ja elämysten etsintään. Hervannan kirjasto löytyy aineistoa kymmenillä eri kielillä. Vuoden 2001 syksyllä juhlittiin kansainvälistä Hervantaa kirjastossa Kansainvälisen illan merkeissä. Tarjolla oli niin kansainvälisiä esiintyjiä kuin ruokaakin.

Vuoden 2002 toukokuussa otettiin käyttöön kaikkien toimipaikkojen yhteinen, kelluva varausjärjestelmä. Kuljetukset lisääntyivät, mutta varausjonot lyhenivät nopeaan tahtiin.

Hervannan kirjaston laajennushanke käynnistyi: Kulttuuri- ja vapaa-aikatoimen tilatyöryhmän raportti Tilat toiminnan mahdollistajana.

Pirkanmaan kirjastojen PIKI-yhteisjärjestelmään siirtyminen tapahtui marraskuun alussa. Intro-verkkopalvelu muuttui PIKI-verkkokirjastoksi, jossa ovat nyt mukana 21 Pirkanmaan kirjastoa.

Itsepalvelupalautuksen työasema PalautusLinja otettiin käyttöön heinäkuussa 2002.

Vuonna 2003 Hervannan kirjaston laajentaminen käynnistyi osana Hervannan aluepaloasemalta vapautuneiden tilojen saneerausta. Hervannan kirjasto oli jälleen ylivoimaisesti suurin lähikirjasto, lähes 700 000 lainaa

Tietotori ja lehtilukusali alakerran uusittuihin tiloihin

Katutason uudet tilat tietotori ja lehtilukusali avattiin yleisölle toukokuussa 2004. Tilojen sisustusarkkitehtinä toimi Eevaliisa Vasko. Tietotori ja lehtilukusali kalusteineen noudattavat Raili ja Reima Pietilän arkkitehtonista tyyliä. Kirjaston käytössä on nyt yhteensä 2105 m2.

Tietotorin avasi Barcelona Activa-tietoyhteiskuntaohjelman johtaja Maravillas Rojo. Hervannan tietotori sai avustusta Cibernarium – EU-hankkeesta asiakaslaitteiden hankintaan. Hankkeen tarkoituksena on sähköisten palvelujen ja internetin käytön sekä kansalaisten tietoyhteiskuntavalmiuksien kehittäminen. Uutta toimintaa lähtivät käynnistämään osastonjohtaja ja kolme internet-ohjaajaa. Vuoden 2004 aikana tietotorilla ehti käydä jo noin 50.000 asiakasta.

Tietotorin tehtävä on opastaa asiakkaita tietokoneen käytössä toiminta-alueellaan Hervannassa.

Kirjaston lehtilukusalissa on paikat 50 lukijalle ja aikakaus- ja sanomalehtiä on noin 350. Lehdet on järjestetty aihealueiden mukaan, mikä helpottaa asiakkaita löytämään oman mielenkiinnon kohteena olevia lehtiä.

Henkilökuntaa vuodesta 1975 lähtien

Hervannan kirjaston johtajina ovat toimineet  Aulikki Plihtari 1975-1977 ja Liisa Hakanen 1977-2007. Kirjaston organisaatiouudistuksen myötä vuonna 2005 kirjastonjohtajan nimeke muutettiin aluekirjastonjohtajan nimekkeeksi. Vuodesta 2008 aluekirjastonjohtajana on toiminut Marjut Pohjalainen. Vuonna 2010 henkilökuntaan kuuluu aluekirjastonjohtajan lisäksi osastonjohtaja ja kolme kirjastonhoitajaa, toimistoesimies ja 10 kirjastovirkailijaa (joista kaksi osatyöaikaista ja yksi alueen yhteinen), kirjastoavustaja ja kaksi vahtimestaria.

Tietotori siirtyi tietoyhteiskuntapalvelujen palvelupäällikön alaisuuteen vuonna 2008. Tietotorilla työskentelee osastonjohtaja ja neljä internetohjaaja (joista yksi yhteinen Sampolan kirjaston kanssa). Kirjastossa työskentelee myös vaihteleva määrä harjoittelijoita ja työllistettyjä.

 

Elämäni kirjastoista Hervannan kirjasto on val(k)oisin ja avarin. Suihkulähde, keskusaukio ja kattoikkunat, matalat hyllyköt, eri osastojen sijoittuminen samaan tilaan; kaikki tämä saa Hervannan kirjaston tilat muistuttamaan mielessäni ...toria. Tori, jossa kaikki on avoimesti tarjolla, vapaasti valittavana, näkyvillä, - myös sinä itse. Tori on hyvä paikka kohtaamiseen, tilaisuuksien järjestämiseen. tavaroiden ja ihmisten "katastamiseen", kuten synnyinkaupunkini Kuopion tori. Tällaisen torina, kokoontumis- ja näyttelytilana Hervannan kirjasto onkin parhaimmillaan. Tilat sallivat myös rennon ilmapiirin: suihkulähteen solina ansiosta ei tarvitse kuiskia ja varoa. ... Kaipaan jopa nuhjuisuutta ja kuluneisuutta: ilmapiiriä, johon sovin itse, Tässä suhteessa ennuste on hyvä Hervannassakin. Kolmikymmenvuotisjuhlia vietettäessä riittävä kuluneisuuden aste lienee jo saavutettu...

Arja Pikkupeura teoksessa Kirjava satama: ajatuksia ja lainapurjeita.

Härmälän kirjaston historiaa

Kirjaston perustaminen 1861

Härmälän lähikirjasto on Tampereen vanhimpia sivukirjastoja. Vuodesta 1861 toimineelle kansankirjastolle, myöhemmin kaupunginkirjastolle perustettiin vuonna 1923 sivukirjasto Rantaperkiöön. Aluksi Härmälän sivukirjasto toimi niin sanottuna siirtokirjastona Rantaperkiön työväentalon yläkerrassa, pienessä harrastelijanäyttelijöille tarkoitetussa maskeeraushuoneessa. Kirjakokoelma oli aluksi vain parisataa nidettä, joita säilytettiin lukittavissa kirjakaapeissa. Härmälän sivukirjasto oli aluksi auki vain yhtenä arki-iltana viikossa ja kesäisin kokonaan suljettu.

1900-luvun alku

Vuonna 1928 kirjasto sai lisätilaa työväentalon alakerran lukusalista. Muutamaa vuotta myöhemmin käyttöön saatiin myös lukusalin viereinen tupakkahuone. Nidosmäärää voitiin nyt lisätä. 1930-luvun alkuvuosina Härmälän sivukirjaston kokoelmissa oli kuutisensataa lainattavaa nidettä.

Lähiseudun asukkaat kaipasivat kuitenkin laajempia kirjastopalveluita. Hatanpään omakotiyhdistys teki kirjaston johtokunnalle aloitteen oman kirjastotalon rakentamiseksi. Härmälän keskustaan suunniteltiinkin rakennettavaksi oma kirjastotalo, mutta sotavuodet hautasivat hankkeen.

1950-luku

Kirjastotilat tulivat uudelleen ajankohtaisiksi 1950-luvun alussa, jolloin Härmälään alettiin rakentaa uutta koulurakennusta Nuolialantien varteen. Sinne varattiin kirjastolle noin 300 neliön tila. Rantaperkiön kirjastosta lainattiin viimeinen kirja helmikuussa 1953, ja sen palautusosoitteeksi merkittiin Härmälän kirjasto, Nuolialantie 47.

Maaliskuussa avattuun kirjastoon oli perustettu uusi sivukirjastonhoitajan virka. Lisäksi perustettiin toimistoapulaisen virka, johon siirtyi sivukirjaston entinen hoitaja. Varsinaisessa kirjastohuoneessa oli aikuisten osasto, käsikirjasto ja nuorten- ja lastenosasto kuvakirja- nurkkauksineen. Kirjastohuoneen vieressä oli suurehko varastohuone. Lainausliike kasvoi voimakkaasti koko viisikymmentäluvun ajan alueen väkimäärän lisääntyessä. Vuonna 1960 kirjastosta tehtiin jo 61 040 lainausta.

Torstin aika

Härmälän kirjastossa toimi vuodesta 1962 alkaen kirjastonjohtajana Torsti Laurikainen. Hän ehti nähdä asiakkainaan useamman polven härmäläläisiä.

Alueesta kirjoitetussa kaupunginosakirjassa Härmälä-Rantaperkiö : torpista lentokoneisiin Laurikainen muistelee kirjaston vilkkaimpia aikoja 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa, jolloin perheet olivat suuria, ja etenkin koululaiset käyttivät ahkeraan kirjastoa.

Härmälässä asui tuolloin paljon työläisiä, mikä näkyi erikoisesti Lauri Viidan ja Väinö Linnan teosten ahkerana lainaamisena. Uudeksi asiakasryhmäksi tulivat opiskelijat 1970-luvun alussa.

1980-luvulta nykypäivään

Härmälän kirjasto remontoitiin perusteellisesti 1980-luvun alussa. ATK-aikaan kirjastossa siirryttiin 1994 ja vuonna 1996 mahdollistui internetin selailu. Torsti Laurikaisen jäätyä eläkkeelle vuonna 1997 valittiin uudeksi kirjastonjohtajaksi Tauno Pirtola. Tauno Pirtolan jäätyä eläkkeelle vuonna 2007 valittiin uudeksi kirjastonjohtajaksi Tuulia Kappas.

Härmälän, Hatanpään ja Rantaperkiön alueille on rakennettu paljon uusia taloja viime vuosikymmenen aikana, ja rakentaminen Härmälän kirjaston läheisyydessä jatkuu edelleen. Kirjaston kävijä- ja lainamäärät ovatkin jatkuvasti nousseet. Vuonna 2009 Härmälän kirjastossa kävi 57 500 asiakasta ja lainoja oli yhteensä 95 440.

Nykyään kirjastoon tullaan paitsi lainaamaan, myös lukemaan uusimpia sanoma- ja aikakauslehtiä, käymään netissä, tulostamaan ja kopioimaan. Lukukausien aikana Härmälän kirjastossa pidetään satutunteja, jotka ovat erittäin suosittuja.

Koivistonkylän kirjaston historiaa

Koivistonkylän kirjaston edeltäjänä toimi Messukylän kantakirjastoon kuulunut v. 1914 perustettu Hatanpään piirikirjasto. Hatanpää liitettiin Tampereen kaupunkiin v. 1920 ja Hatanpään piirikirjasto muutti nimensä Koiviston piirikirjastoksi. Aluksi kirjasto siirrettiin Koivistonkulmalle konttoriapulainen Sirkka Kuusikon yksityiskotiin. Kirjastoa pidettiin auki vain sunnuntaisin kirkonmenojen jälkeen. Messukylän kantakirjastoon kuului kaikkiaan 7 piirikirjastoa. Kirjastojen kokoelmat olivat pienet, mutta niihin saatiin vaihtelua kierrättämällä kirjoja kirjastosta toiseen.

Opettajainhuoneesta saunakamariin

Vuonna 1929 kirjasto siirrettiin Koivistonkylän kansakoulun opettajainhuoneeseen ja se oli auki kaksi tuntia kahtena iltana viikossa. Myöhemmin lapset saivat oman lainausaikansa päivällä. 1930-luvulla kirjasto jouduttiin sulkemaan joksikin aikaa paikkakunnalla riehuneen tulirokkoepidemian vuoksi, ja vuonna 1940 Koivistonkylän koulu toimi sotilaiden koulutuskes-kuksena ja majoituspaikkana. Siviileiltä oli pääsy koululle kielletty, ja vain sotilailla oli oikeus lainata kirjoja. Kivistä koulurakennusta pidettiin kuitenkin kirjastolle parempana suojana kuin paikkakunnan muita puurakennuksia. 1930-luvulla kirjastoa hoiti pitkään Anni Ikonen ja 1940-luvulla opettaja Hilja Sormas.

Messukylän liityttyä Tampereeseen v. 1947, piirikirjastosta tuli Koivistonkylän sivukirjasto. Opettajainhuone, joka nyt toimi myös tyttöjen käsityösuojana ja kouluhoitajan vastaanottohuoneena, alkoi käydä ahtaaksi. Kirjojen käsittely oli myös hankalaa, koska niitä oli säilytettävä lukituissa kaapeissa. Kun opettajainhuone v. 1953 tarvittiin kokonaan koulun omaan käyttöön, oli kirjaston siirryttävä rakennuksen pohjakerroksessa olevaan saunakamariin. Huoneen pinta-ala oli 6 m², ja kalusteina hyllyjen lisäksi vain pöytä ja tuoli. Lainaajakunta oli lapsivoittoista, sillä aikuisten lainaus pysyi näissä oloissa vähäisenä. Vanhat koivistonkyläläiset muistelevat tätä aikaa lämpimästi. Ahtaudesta huolimatta tunnelma oli kodikas, ja huumorilla selvittiin monesta tilanteesta. Vuosina 1947 -1954 sivukirjastonhoitajana toimi Kaisa Salonen.

Kellarista Viljapellontielle

Hyllyt täyttyivät ja tilastot kasvoivat, mutta vasta 1958 kirjasto pääsi muuttamaan koulun kellarista Viljapellontielle. Sieltä vuokrattiin aluksi myymäläksi kaavailtu 85 m² huoneisto, jossa oli aikuisille ja lapsille omat osastonsa. Ensi alkuun kirjastoa hoidettiin pääkirjastosta, mutta v. 1959 kirjastonhoitajaksi valittiin Terttu Rautiainen. Aukioloaika lisääntyi kahdesta päivästä neljään, ja uudistukset näkyivät lainauksen kasvuna. Vuonna 1960 lainattiin 26.500 kirjaa. Vuonna 1962 kirjasto sai vielä 55 m² lisätilan. Peruskorjauksen jälkeen tilat olivat muuten riittävät, mutta sokkeloiset ja vaikeat valvoa. Vuonna 1970 kirjastosta lainattiin 37.500 kirjaa ja v. 1980 lainoja oli 51.600.

Takaisin koululle

Vuonna 1986 kirjasto muutti takaisin koulun yhteyteen rakennettuun lisärakennukseen, jonka pinta-ala on 245 m². Uudet tilat ovat kodikkaat ja tilavat, ja lainaus on kasvanut jatkuvasti ollen 65.000 lainaa vuonna 1996. Koivistonkylän pitkäaikaisena ja pidettynä kirjastonhoitajana toimi vuosina 1972-1995 Maija-Liisa Tsokkinen.

Lehtilukusalin historiaa

Tampereen kaupunginkirjaston lehtilukusali vihittiin nykyiseen käyttöönsä 1973. Rakennus on palvellut Frenckellin tehtaan kattilahuoneena ja myöhemmin teknillisenä museona. Kattilahuone rakennettiin kahdessa vaiheessa 1904 ja 1907. Sen vierellä on tehtaan pysyvänä muistomerkkinä säilytetty 1870- luvulta oleva 8-kulmainen savupiippu, jonka korkeus on 65 metriä. Frenckellin alueen rakennusten uusimisen vuosina 1902-1908 sai tehtäväkseen Tampereella elämäntyönsä tehnyt arkkkitehti Birger Federley. Kattilahuoneen piirustukset ovat peräisin kesäkuulta 1904 ja elokuulta 1907.

Teknillisen museon saatua toisaalta entistä laajemmat tilat, kirjastolautakunta kiinnitti huomiota mahdollisuuteen saada lisätilaa aivan kirjastotalon viereltä. Tämä aloite johtikin tulokseen. Kirjaston laajennus-, muutos-, ja korjaustöiden tullessa ajankohtaisiksi, aloitettiin kaupungin arkkitehtiosastolla syksyllä 1970 myös pannuhuoneen rakennuksen muutostöiden suunnittelu.

 Sisustusarkkitehti Reijo Ojanen kaupungin arkkitehtiosastolta suunnitteli muutostyöt ja kalustamisen. Lukusalissa on lukupaikkoja noin sata.

Messukylän kirjaston historiaa

Jo 145 vuotta

Tampereen vanhin lähikirjasto sai alkunsa jo vuonna 1865, jolloin maalarintytär ja lastenopettaja Karoliina Bergman Orivedeltä lahjoitti Messukylään 72 kirjaa. Karoliina Bergman oli itsekin maalari ja ansiotuloillaan hän osti kirjoja. Hän piti lapsille koulua ja olisi halunnut Orivedelle perustettavan oikean kansakoulun. Messukylään hän lahjoitti osan kirjoistaan ilmeisesti siksi, että täällä toimi jo Ahlmanin koulu ja neiti Bergman arveli Messukylästä löytyvän enemmän lukutaitoista väkeä.

Kirjaston alkuaikojen toiminnasta ei ole säilynyt tarkkoja tietoja, 1870-luvulla se toimi vt. kappalaisen luona. Kirjoja lainattiin maksutta ja luettiin ahkerasti.

Oman toimen ohella

Vuosina 1888-95 kirjastoa hoiti lukkari Johan Kustaa Helenius, jolla kerrotaan olleen suuri ja ruma ääni. Lukkari oli monitoiminen mies, hän kirjoitti sanomalehtiin, hoiti useita kunnan luottamustoimia, opetti Ahlmanin koulussa, jona aikana koulu tosin taantui. Valitettavasti lukkarilla lopulta menivät omat ja kunnan rahat sekaisin ja hänet erotettiin - myös kirjainlainaajan tehtävästä.

Kahteen otteeseen, vv. 1895-99 ja 1922-29 kirjastoa hoiti Fanny Nyman, myöhemmin Halme. Hän oli kirkonkylän kansakoulussa 33 vuotta opettajana, veti lisäksi naiskuoroa, istui koulun johtokunnassa ja hoiti lukuisia muitakin toimia. Fannyn puoliso, opettaja Paavo Halme tunnetaan hänetkin aktiivisena kunnallisasioissa, mm. lainakirjaston johtokunnan puheenjohtajana ja jäsenenä. Kulttuurivaikuttaja on myös tyttärenpoika Matti Heinivaho, kaupunginvaltuutettu ja Messukylän perinneseuran puheenjohtaja.

Palkaksi kirjastonhoidosta sai rukiinjyviä, mm. Fanny sai 3 hehtolitraa rukiita vuodessa. Myöhemmin palkkaa korotettiin 5 hl:aan ja osa rukiista korvattiin muilla viljoilla. Varat kirjojen ostoon saatiin viinaveroina ja lahjoituksina.

V. 1899 kirjasto muutti poliisikonstaapeli Wileniuksen kotiin, kirkonmäessä kirkkoa vastapäätä olevaan taloon. Paitsi kirjastoa poliisikonstaapelin kotona toimi myös postiasema, johon posti kannettiin tai talvisaikaan tuotiin kelkalla kolmasti viikossa Tampereelta. Messukylän Telefooni Osake-Yhtiön sentraali, siis kylän puhelinkeskus oli sekin samassa talossa ja keskusta valvoi Wileniuska.

Messukylän historian II-osassa kerrotaan, että jonakin päivänä Turtolan isäntä oli yritellyt keskukseen, mutta ei päässyt. Isäntä lähti tarkistamaan, onko laitteisiin tullut vikaa, mutta kävi ilmi, että poliisikonstaapelin emäntä hoiteli lehmiään ja porsastaan ja tokaisi: "Mikä sulla niin kiiru on? Kun minä saan huushollini tehtyä."

Avoinna sunnuntaisinkin

Kirjaston aukioloaika poikkesi nykyisistä melkoisesti. Kirjoja lainattiin sunnuntaisin kirkonmenojen jälkeen kello kahteen asti iltapäivällä. Sunnuntaina kokoontui väki kirkkoon, kunnan kokoukset ja muut asiat oli kätevä hoidella samalla reissulla. Tuohon aikaan pyhäpäivästä lienee myös Wileniuksilla ollut tovi aikaa kaiken lehmän- ja porsaan, postin ja puhelinsentraalin hoidolta.

Wilenius oli myös vapaapalokunnan päällikkö. Palokunnalla oli viikottain "Temppu"- ja kalustoharjoitukset. Välillä kerättiin varoja iltamilla ja arpajaisilla. Kaiken kaikkiaan kirjastoa hoitamaan valikoituivat ilmeisesti pitäjän kiireisimmät ihmiset.

Pullaa lapsille ja pitkää ikää

Vuodesta 1904 eteenpäin kirjaston toiminnassa on noin kymmenen vuoden epämääräinen jakso. Kunnan kokouspöytäkirjojen mukaan kirjasto toimi, sinne ostettiin kirjoja ja tilit hoiti K.E.Linna, ministeri ja kunnallisneuvos. Lainausta hoiti Serafiina Lehtinen, joka suutari-miehensä ja lastensa kanssa tuohon aikaan asui ent. lukkari Heleniuksen talossa. Muistitiedon mukaan Serafiina leipoi sunnuntaisin pullaa tai leipää ja kirjastossa asioivat lapset saivat joskus lämpimäisiä.

Serafiina eli 100-vuotiaaksi. (Tutkimusten mukaan pitkän iän saavuttaneiden ainoa yhteinen tekijä on kirjastokortti!)

Uusi järjestys v.1913 - kantakirjasto ja kuusi piirikirjastoa

Opettaja Eemeli Uotila teki aloitteen kirjastotoiminnan uudelleen järjestämisestä v. 1913. Kunnanvaltuusto päätti perustaa koko kunnan käsittävän kantakirjaston ja kuusi kiertävää piirikirjastoa (Kirkonmäki, Järvensivu, Hatanpää, Vehmainen, Aitolahti ja Aitoniemi) sekä niiden yhteyteen lastenkirjastot.

Kantakirjaston ensimmäinen hoitaja oli opettaja K.A.Waarasalo, vanhaa messukyläläissukua, kuuluisan "Finnin papan" jälkeläisiä. V. 1914 vuosikertomuksen mukaan kirjastolla oli 1.629 sidosta, lainaajia 371 ja lainoja 2.102, josta kaunokirjallisuutta 1.774.

Ostetaan kirjasto

Piirikirjastot perustettiin kouluille, osa niistä oli entisiä kyläkirjastoja. Vehmaisten kyläkirjaston muodostaminen piirikirjastoksi sujui suuremmitta ongelmitta, mutta Aitolahden kirjasto piti ostaa, koska kyläläiset eivät sitä muuten luovuttaneet. Kirjasto maksoi 500 silloista markkaa.

Kirjastoja todella kierrätettiin, koska siten saatiin luettavaan vaihtuvuutta, kunnes kirjoja alkoi olla niin paljon, että katsottiin valikoimien tyydyttävän lainaajien tarpeen. Kierrätys oli tietysti aikamoinen vaiva ja kuljetus myös maksoi.

Kirjastoverkossa tapahtui muutoksia kunnan rajojen muuttuessa. Kun Hatanpää liitettiin kaupunkiin, siirtyi sen piirikirjasto Koivistonkulmalle ja toimii edelleen Koivistonkylän kirjastona. Kun Järvensivu liitettiin kaupunkiin, sen piirikirjasto yhdistettiin kantakirjastoon. Aitolahden kunta itsenäistyi, sinne jäi kaksi piirikirjastoa, Aitolahden ja Aitoniemen kirjastot. Toisaalta kirjastoja oli perustettu lisää, mm. v. 1928 Uusikylä, jonka kirjakokoelma oli nykyisen Pellervon kirjaston alku.

Työväentalolla 50 vuotta

Vuonna 1939 kantakirjasto siirrettiin Messukylän työväentalon yläkerrassa sijaitsevaan huoneeseen ja 1953 saatiin käyttöön koko yläkerta, n. 80m². Sijainti oli huono ja tilat ahtaat ja epäkäytännölliset. Vastapäätä oli hautausmaa, josta ei juuri kirjastossa käyty. Asiakkaan oli ensin selvittävä kunnialla vilkasliikenteisen Kangasalantien viertä pihaan - jalkakäytäväkin oli väärällä puolella - lopuksi noustava moninkertaiset portaat. Joskus saattoi lämmitys olla keskellä talvea poikki useita viikkoja putkirikon vuoksi.

Aili Björkqvist, kirjastonhoitajana liki 40 vuotta

Kirjastoa hoiti pisimpään, 1942-77, Aili Björkvist, jota kirjailija Kalle Päätalo kuvaa kirjassaan "Tammerkosken sillalla" kauniskasvoiseksi, pitkähköksi ja arvokkaan näköiseksi. Päätalolle Messukylän kirjasto oli kuin paratiisi, josta hän löysi kauan himoitsemansa kirjan, Jack Londonin Martin Eedenin. Pitkästi hän kuvaa kuinka tunteet velloivat hänen sisällään ja hän taisteli päästäkseen tasapainoon, jotta kykenisi astumaan kirjastonhoitajan eteen lainaamaan kirjan. Aili Björkqvist herätti asiakkaissa kunnioitusta, hän piti jämptin kurin ja monet nykyisin aikuiset kyläläiset muistavat hänet hyvin. Asiakkaana hän kävi kirjastossa säännöllisesti vielä 89 vuotiaana.

Messukylä kaupunginosaksi -  kuntaliitos v. 1947

Messukylän kunta liitettiin Tampereen kaupunkiin 1947 ja kirjasto sivukirjastoineen siirtyi osaksi kaupunginkirjastoa. Ensimmäisen päätoimisen hoitajan Messukylän kirjasto sai v. 1978. Anneli Salonen tuli Messukylään kirjastoauto-osastolta, mutta siirtyi kirjastonjohtajaksi Kaukajärven kirjastoon jo v. 1981. Seuraajaksi siirtyi Taina Saarikko Tesoman kirjastosta.

Uudisrakennus Ristinarkulle suunnitteilla pitkään

Kirjaston sijaintia Työväentalolla pidettiin jo alunperin huonona. Messukylän kunnalla oli suunnitelmissa rakentaa hallintorakennus, johon tulisi uudet tilat myös kirjastolle. Rahatkin (6 milj. silloista markkaa) oli varattu, mutta hanke jäi kuntaliitoksen myötä.

Uutta kirjastorakennusta alettiin toden teolla suunnitella 1980-luvun taitteessa. Kirjasto päätettiin sijoittaa Ristinarkulle, jossa sen läheisyydessä olisi kouluja, päiväkoteja ja kasvava asuinalue. Koillisesta ja idästä olisi hyvät liikenneyhteydet, kirjasto palvelisi lähimpänä kiinteänä kirjastona myös näiden alueiden asukkaita (Linnainmaa, Leinola, Holvasti, Vehmainen, Atala, Tasanne, Olkahinen jne.)

Rakentamistarpeesta tehtiin tutkimus 1985 ja kaupunginvaltuusto hyväksyi toteuttamisohjelman 1986-87. Piirustukset laati arkkitehtitoimisto Aarne Heino. Kirjasto oli tarkoitus rakentaa Ristinarkun koulun ja Messukylän lukion yhteyteen samanaikaisesti koulun laajennusosan kanssa. Koulun laajennus ehti toteutua, mutta lama suisti kirjaston lähes valmiiksi kaivettuun kuoppaan.

Muutto Takahuhdintielle v. 1989

Laman vuoksi tyhjilleen jääneestä pankkisalista tuli väliaikainen ratkaisu ongelmaan. Kirjasto muutti v. 1989 vuokratiloihin Takahuhdintie 102:een , lähes "oikealle paikalleen", ihmisten keskelle. Yleisötilaa ei paljoakaan saatu lisää (yht. 130 m², entinen holvi hankalasti keskellä), mutta sisään pääsi samassa tasossa vaikka lastenvaunujen kera yhdenkään portaan estämättä.

Kirjasto toimi pankkisalissa melkein päivälleen 10 vuotta, jona aikana lainaus kasvoi 37 237:stä yli 92 000:een (150%) ja kävijämäärä viisinkertaistui (68 973/1998). Kirjaston ahtautta voi kuvata lainauksella/m². Messukylässä tämä "ahtausindeksi" oli 755 lainaa/m², kun seuraavaksi ahtaimmassa kirjastossa (Kaukajärvi) se samaan aikaan oli 470.

Uusi kirjasto 2000-luvun alussa

Kymmenen vuoden takaiset rakennuspiirustukset otettiin v. 1996 esiin ja korjattiin vastaamaan nykypäivän tarpeita ja mahdollisuuksia. Neliöt tingittiin aiemmasta yli 750:sta 653:een (netto, brutto 730). Vuoden 1998 talousarvioon kaupunginvaltuusto myönsi miljoona markkaa ja rakentaminen pääsi alkuun 26.11.1998. Rakennuksen kustannusarvio oli n. 6 milj. mk. Kalusteisiin ja laitteisiin varattin 1 milj.mk.

Uusi, kaunis ja tilava kirjasto avattiin yleisölle 13.9.1999.

Lyhennelmä teoksesta Jaana Alajoki & Taina Saarikko: Messukylän kirjaston historia 1865-1995. Lahjakirjoista kirjastoksi. Tampere 1997.

Netti-Nysse ensimmäinen

Kun Elina Harju esitteli keväällä 2000 Tampereen kaupungin päättäjille ideansa Netti-Nyssestä, näki kaupunki Internet-bussin mahdollisuudet madaltaa kuntalaisten tietoyhteiskunnan kynnystä. Lisäksi Netti-Nyssen toiminta-ajatus sopi erinomaisesti juuri aloittaneen eTampere-tietoyhteiskuntahankkeen yhteyteen. eTampere toimi Netti-Nysselle hyvänä taustavoimana ja verkostoijana.

Rakennusaika

Ensimmäisen Netti-Nyssen rakennustyöt aloitettiin syksyllä 2000. Internet-bussi päätettiin rakentaa opettaja-oppilastyönä Tampereen liikennelaitoksen poistovuorossa olevasta 18,5 metrisestä nivelbussista. Työt aloitettiin Pirkanmaan Taitokeskuksessa, jossa bussi purettiin alkutekijöihinsä. Valmiiksi Internet-bussi rakennettiin Tampereen ammattiopistolla Pyynikin Rollikkahallissa Raimo Virtasen johdolla.

Internet-yhteys

Netti-Nyssen langaton Internet-yhteys toteutettiin yhdeksällä kiinteällä tukiasemalla (Keskusta, Hervanta, Multisilta, Peltolammi, Tesoma, Linnainmaa ja Rollikkahalli) ja yhdellä liikutettavalla. Mobiiliyhteys toimi esittelytilanteissa varayhteytenä, mutta koulutukseen se todettiin liian hitaaksi.

Internet-bussin etupäähän asennettiin serveri ja 10 asiakaskonetta. Bussin takaosassa oli kymmenen hengen auditorio, jossa oli opettajankone, valkokangas ja multimedialaitteisto. Tietokoneiksi valittiin IBM:n NetVistaX40-malli. Tietotekniikkaratkaisusta vastasi Olavi Viljanen Tampereen tietotekniikkakeskuksesta.

Valmistujaisjuhla

Kirkkaankeltaisen Internet-bussin valmistujaisjuhlia vietettiin Keskustorilla Kustaan päivänä 6.6.2001. Paikallisradiosta tuttu Toippari juonsi päivän Tampereen kielellä. Kaupunginjohtaja Jarmo Rantanen piti juhlapuheen ja avasi uuden palvelun yleisölle. Tarjoiluna oli tamperelaisittain Tapolan mustaamakkaraa. Ensiesityksensä sai myös Digiveikkojen esittämänä Nysse soi-kappale (San. ja säv. Heikki Mäenpää).

Kesän aikana Netti-Nysseä ja sen toimintaa tehtiin tamperelaisille tutuksi erilaisin tapahtumin ja teemoin. Aiheina oli mm. runonpäivä, kaupungin verkkosivujen esittely ja Internet-haut. Internet-bussi osallistui myös Hervanta-päiviin, edMedia-konferenssiin ja Tammerfesteihin. Kukkaisviikkoille Netti-Nyssen johdatti samba-kulkue.

Kurssitoiminta

Ensimmäiset kurssit pidettiin suomenkieltä opiskeleville maahanmuuttajille. Vaikka yhteistä kieltä ei ollut, tulivat Internet, verkkopankki ja sähköpostitutuiksi. Käyttäjätunnuksen ja salasanan merkityksen selittäminen oli yksi haastavimpia tehtäviä. Varsinaiset peruskurssit alkoivat syksyllä.

Netti-Nysse löysi paikkansa nopeasti. Tarve koulutukselle oli suuri, ja joskus kursseille joutui odottamaan useamman kuukauden. Innokkaimpia osallistujia olivat seniori-ikäiset naiset. Pian ei enää puhuttu projektista, vaan palvelu vakinaistettiin loppuvuodesta 2001.

Ulkomaan ja kotimaan matkailua

Syksyllä 2001 Tampereella vieraili komissaari Erkki Liikanen, joka kutsui Netti-Nyssen Brysseliin. Matka toteutettiin marraskuussa. Netti-Nysse esiintyi myös BBCNews:in lähetyksessä, joka tavoitti yli 35 miljoonaa eurooppalaista.

Joulukuussa 2001 Netti-Nysse kävi Helsingissä noutamassa aikuiskoulutuksen laatupalkinnon 100 000 markkaa.

Vuoden 2002 huhtikuussa Netti-Nysse kävi Tartossa juhlistamassa Viron 10-vuotista Internetiä. Pitkään voimassa ollut 540 kävijän kävijäennätys tehtiin Tarton raatihuoneen edessä muutamassa tunnissa. Pääministeri Siim Kallas oli yksi Internet-bussiin tutustujista.

Kotimaassa Netti-Nysse kävi seutukuntien lisäksi esittäytymässä mm. Turussa, Vaasassa, Suolahdessa ja Tuuloksessa.

 

Oppimateriaalit

• Hiiri hukassa? - hiirenkäytönharjoitteluohjelma kevät v. 2002 yhteistyössä Nicefactory Oy:n kanssa
• Fånga musen! ruotsinkielinen hiirenkäytönharjoitteluohjelma syksy v. 2002 yhteistyössä Nicefactory Oy:n kanssa
•  Uudistettu versio Tietokone iloksi ja avuksi -lehtisestä syksy v. 2004 yhteistyössä Kehitysvammaistentukiliiton Selko-e - projektin kanssa.
•  Z myszka za pan brat! puolankielinen hiirenkäytönharjoitteluohjelma kevät v. 2005 yhteistyössä Nicefactory Oy:n kanssa

Palkintokaappi

• Good Practice - kunniakirja v. 2001 - eGovernment -konferenssi, Bryssel
• Aikuiskoulutuksen laatupalkinto 100 000 markkaa v. 2001 - Opetusministeriö, Helsinki
• Millenium-palkittua teknologiaa ihmisille - tunnustuspalkinto v. 2005 - Millenium palkintosäätiö, Tampere

Julkisuus

Myös media on alusta asti seurannut Netti-Nyssen työtä suurella mielenkiinnolla. Internet-bussi on useampaan kertaa esitelty sekä valtakunnallisissa että paikallisissa tv-lähetyksissä. Kotimaisissa ja ulkomaisissa lehdissä on ollut useita toimintaa esitteleviä artikkeleita. Eksoottisin vieras oli Taiwanin TV2, joka kävi kuvaamassa matkaohjelmaa Tampereella ja löysi Netti-Nyssen.

Museotoimen hoiviin

Koska Netti-Nysse oli rakennettu vanhan nivelbussin alustaan, alkoi vuonna 2004 jo olla selvä, ettei sillä enää pitkään ajettaisi. Neljän toimintavuotensa aikana se oli kuitenkin todistanut tarpeellisuutensa ja oli osaltaan rakentanut Tampereen mainetta tietoyhteiskuntakaupunkina sekä valtakunnallisesti että kansainvälisesti. Koska palvelun korkea taso haluttiin säilyttää, Tampereen kaupunki päätti rakentaa uuden Netti-Nyssen vuoden 2005 aikana. Sunnuntaina Tampereen päivänä 3.10.2005 jätti Netti-Nysse I työnsä seuraajalleen Keskustorilla pidetyssä avajais- ja lähtöjuhlissa. Juhlissa kuultiin myös vanhan Netti-Nyssen puhe (5 828 kt) "pojalleen". Puheen jälkeen Netti-Nysse siirtyi museotoimen hoiviin uusiin tehtäviin.

Nekalan kirjaston historiaa

Kirjasto on ollut Nekalan koululla kuusikymmentä vuotta. Paikka on vaihtunut, mutta kirjasto on pysynyt osana kouluyhteisöä. Oppilasmäärien huimasti kasvaessa Nekalan kouluun tehtiin lisäsiipi ja laajennusosa vuonna 1951. Aprillipäivänä 1951 avattiin Lounaantien puolella kirjasto. Kirjastolla oli tilaa kivijalassa vähän reilut 70 neliötä. Siihen maailman aikaan mitoitus oli reilu ja tila varta vasten kirjastoksi tehty. Uutuutena lainauksessa otettiin käyttöön detroit – järjestelmä. Kirjastonhoitajana aloitti Soile Kaukovalta- Perttunen. Liki viisitoista vuotta hän toimi laikuntätinä. Nimen hän sai kirjaston (silloisen lainaston) käyttäjiltä. Soile Kaukovalta oli myös kirjailija. Hän kirjoitti vuosina 1952 -53 kaksi nuortenkirjaa ja yhden satukirjan. Lisäksi hän kuului Pirkkalaiskirjailijat ry:n hallitukseen. Nekalasta kirjailijakirjastonhoitaja muutti Lappeenrannan kaupunginkirjaston johtajaksi marraskuussa 1965.

Kivijalassa

Kivijalkakirjasto oli lähinnä lasten- ja nuortenkirjasto. Käyttäjäkuntana olivat etupäässä koululaiset. Pikkuhiljaa kokoelmiin otettiin kirjoja ja lehtiä myös aikuisille. Soile Kaukovallan jälkeen kirjastonhoitajaksi Nekalaan tuli Pirkko Pennanen helmikuun alussa 1966. Hänen kirjallisuuden tuntemuksensa oli hyvin laaja ja monipuolinen. Pirkko oli Nekalassa yksitoista vuotta. Nekalasta hän siirtyi koti- ja laitososastolle.

Marke Nekalaan

Marketta Könönen valittiin Nekalan kirjastonhoitajaksi vuonna 1977. Tilat olivat silloin jo jääneet aika pieniksi ja uudet lainausjärjestelmät vallanneet alaa muualla Tampereella. Lähiöihin oli rakennettu paljon uusia, nykyaikaisia kirjastoja. Vaikka Nekalan tilat olivat pienet ja alkeelliset, kirjasto oli kuitenkin viihtyisä. Nekala on Tampereen kaupunginosista kaunein. Alkukesällä kun omenapuut ja sireenit kukkivat, niin on kuin paratiisissa kulkisi. Alueella on vielä säilynyt kyläyhteisön idylliä. Pikkutytöt juoksevat avojaloin naapuriin, pojat kiipeilevät puissa ja naapuriapu toimii.

Koulun oppilasmäärä väheni vähenemistään. Huippuvuosien yli tuhannesta oppilaasta väki oli vähentynyt reiluun neljäsosaan. Koulun tiloja mm. opetuskeittiö oli vuokralla ulkopuolisille kouluille. Kirjastolle tarjottiin lisätilaa koulun puolelta 1980 luvulla. Kirjasto otti tarjouksen mielihyvin vastaan ja uudet tilat valmistuivat Ahlmanintien puoleiseen päätyyn kolmesta luokkahuoneesta ja pätkästä koulun käytävää. Uusi kirjasto avattiin keväällä 1985. Tilat olivat liki kolme kertaa suuremmat kuin kellarissa. Etelään päin oli suuret, korkeat ikkunat. Tila oli valoisa, avara ja kaunis. Uutta oli kameralainaus, hyvät näyttelytilat, oma osasto lapsille, aikuisille ja käsikirjastolle. Lehdenlukijoille saatiin mainio lukutila koulun käytävästä. Ainoa suurempi ongelma oli sijainti toisessa kerroksessa. Portaat rajoittivat huonojalkaisten, lastenvaunujen kanssa kulkevien ja monen muun pääsyä kirjastoon.

Toiseen kerrokseen

Toisen kerroksen kirjastossa järjestettiin monia ikimuistoisia juhlia, näyttelyjä, joululaulajaisia ja muita tapahtumia. Yhteistyö koulun, omakotiyhdistyksen, Tampere-Seuran, alueen asukkaiden ja yritysten kanssa oli tiivistä ja luovaa.

Näyttelyistä on erityisesti jäänyt mieleen, Musisoiva Nekala-Viinikka, Urheileva Nekala-Viinikka, Yleiset saunat ja Muoti eri vuosikymmenillä.

Musisoivaan Nekala-Viinikkaan liittyi jamit, jotka täyttivät koko kirjaston takaisen pitkän käytävän. Acre Kari kumppaneineen oli vauhdissa. Kuudennen musiikkiluokan tytöt yhtyivät vanhojen herrojen ja nuoren pianistin musisointiin rummuilla. Siinä kolme eri sukupolvea soitti niin sulavasti yhteen että vieläkin kipittää muurahaisia selässä kun muistelee iltaa.

Tampere- Seuran aktiiviset kuvajaostolaiset ovat olleet korvaamattomia tietäjiä, osaajia ja tekijöitä, kun kehittelimme erilaisia näyttelyjä Viinikka-Nekalan historiasta. Nyt joukko on ikääntynyt ja harventunut. Kuvajaoston näyttelyt kirjastossa loppuivat tänä vuonna.

Kolmas tuleminen

Nekalan kirjaston kolmas tuleminen tapahtui, kun Nekalan koulu päätettiin vihdoin viimein remontoida. Moni rehtori ehti jäädä eläkkeelle, ennen kuin kauan kaivattu ja odotettu remontti oli totta. Koulun perusteellinen saneeraus ja piha-alueen kunnostus tulivat todella tarpeeseen. Koulun tiloja suunniteltaessa kirjastolle tarjoutui mahdollisuus päästä katutasoon. Tilat saatiin vanhasta koulun keittiöstä ja vahtimestarin ja keittäjän vanhoista asunnoista. Tilat sijaitsevat koulun Ahlmanintien puoleisessa päädyssä vanhan kirjaston alapuolella. Saimme vaikuttaa tilojen suunnitteluun ja sisustamiseen. Valitsemamme ratkaisut ovat osoittautuneet käytössä toimiviksi ja viihtyisiksi. Sisustusarkkitehti Kristiina Mäkelä teki erinomaista työtä ja kuunteli herkällä korvalla kirjastolaisten esittämiä toiveita.

Erityisen hyväksi on osoittautunut lastenosaston suuri pöytä värikkäine tuoleineen. Päivittäin monet koululaiset istuvat pöydän ääressä tekemässä läksyjä koulutuntien jälkeen.

Itse tunnen suurta iloa vanhasta kakluunista. Kakluuni on alkuperäinen vuodelta 1951 ja se on lämmittänyt useamman vahtimestarin kotia. Valitettavasti kakluuni on lämmityskiellossa. Uusi aika tuo uudet säädökset.

Katutason esteetön sisäänpääsy on tuonut kirjastoon paljon lastenvaunujen- ja rattaiden kanssa liikkuvia perheitä. Parhaana päivänä kirjastossa on ollut yhtä aikaa seitsemät vaunut ja rattaat.

Nekalan kirjaston uudet tilat

Nekalan koulun täydellinen remontti mahdollisti kirjaston pääsyn katutasoon. Nekalan koulu on rakennettu 1931 ja lisäsiipi 1951. Ensimmäisen kirjasto avattiiin aprillipäivänä 1951 koulun kivijalassa. Se oli aikanaan moderni, tilava sivukirjasto, jossa oli käytössä uutukainen detroit -lainaus. Kolmekymmentäkolme vuotta myöhemmin tila (n. 70 neliötä) oli pieni, kylmä ja vanhanaikainen. Helmikuussa 1985 oli juhlaa päästä koulun Ahlmanintien puoleiseen päätyyn liki kolme kertaa isompiin tiloihin. Valoa ja iloa riitti. Tilan suurin ongelma oli sijainti toisessa kerroksessa. Kaksikymmentä kiviporrasta on joissain tapauksissa ylivoimainen este.

Koulun remonttia suunniteltaessa saimme vapaasti ehdottaa ja toivoa. Ykköstoiveemme oli esteetön pääsy kirjastoon. Arkkitehti Esa Niva ratkaisi luovasti ongelman. Kirjasto sai koulun keittiön, entisen vahtimestarin- ja keittäjän asunnot käyttöönsä. Keittiö ja hammaslääkärit sijoitettiin uudissiipeen. Kirjaston sisäänkäynti säilyi ennallaan. Tilaa uudessa kirjastossa on suurin piirtein saman verran kuin entisessäkin. Työhuone-sosiaalitilat saimme lainaustiskin välittömään läheisyyteen, joka helpottaa arkea entiseen verrattuna.

Arkkitehti Esa Niva kuunteli tarkalla korvalla ja toteutti kiitettävästi toiveita. Kirjaston rakentaminen vanhoihin tiloihin on haasteellista. Onnistuneita ratkaisuja ovat mm. lasitiilinen sisääntuloseinä, vahtimestarin asunnon oven umpeen muuraus ja tuulikaapin poisto sekä vanhan keittiön kahden ikkunan umpeen muuraus. Näin saimme hyllyille lisätilaa ja valoisan sisäänkäynnin. Vanhaa kirjastossa on vahtimestarin asunnon alkuperäinen kakluuni. Keittäjän asunnon kakluuni purettiin ja pystytettiin opettajainhuoneeseen.

Kirjaston kalustuksen ja sisustuksen on suunnitellut sisustusarkkitehti Kristiina Mäkelä. Hänen sisustussuunnittelunsa lähtökohtana oli säilyttää tilan 50-luvun henki. Harmaita pintoja piristää Tapiovaaran oranssit pöydät. Puiset tuolit ja lehtilukupaikkojen lepotuolit ovat Tapiovaaran Domus-tuoleja, mukavia istua ja kauniita katsella. Kodikkuutta kirjastoon tuovat

Vallilan kauniit, pastellinsävyiset verhot. Remonttivaiheesta jäi erityisesti mieleen Vallilan verhojen paikalleen laitto. Kaksi nuorta naista tuli minuutilleen sovittuna aikana silityslaudan ja raudan kanssa. Ripeästi ja ammattitaidolla naiset silittivät ja ripustivat verhot 18:n isoon ikkunaan ja lastenosaston hyllyjen eteen pitkät näyttämöverhot.

Kirjaston hyllyjen päädyt ovat tammiviilua ja hyllylevyt harmaata metallia. Kauniit, toimivat hyllyt tilattiin F-Innolta. Erityisen iloinen olen hyllypäätyjen yksinkertaisista näyttelytelineistä. Lastenosastolle hyllyt tehtiin mittojen mukaan. Pitkä ikkunarivistö määritteli kuvakirjahyllyjen korkeuden. Lastenosaston kalusteet ovat kaksi isoa vaaleaa pöytää ja 14 Fritz Hansenin oranssia ja vihreää tuolia. Pöytä ja tuolit ovat toimineet hyvin läksyjenteossa, tarjoilussa ja kokoontumispaikkana. Joskus on ihan hiljaista vaikka kymmenkunta lasta ja nuorta istuu pöydän ääressä yhtä aikaa.

Lainaustiski, tietokonepöydät ja itsepalvelutiski ovat Kristiina Mäkelän suunnittelemia ja tilaustyönä teetettyjä. Lainauspöydän vitriini on lasten katseen korkeudella. Vaihtuvat eskarilaisten näyttelyt ilahduttavat pieniä ja suuria kävijöitä.

Työtuoleilla istumista kokeilimme pitkään ja hartaasti Martelassa, fysioterapeutin tarkan silmän alla. Työtuolit ovat oransseja ja säätöjä riittää koko kehon tarpeisiin. Oranssi on hyvä väri ja itsekin mielelläni pukeudun oranssiin. Joskus asiakkaat kysyvät, että onko kirjastohoitaja valittu kalusteiden mukaan vai toisin päin?

Uudistettu Nekalan kirjasto avattiin 15.4.2009. Kommentteja on tullut monenlaisia, etupäässä ylistäviä. Kirjastosta käytettyjä adjektiiveja ovat mm. valoisa, toimiva, kaunis ja kodikas. Mutta eihän se ole mikään ihme jos kahdesta kodista ja keittiöstä suunniteltu kirjasto on kodikas.

Käytössä tilat ovat mainiot. Ainoa ongelma on ajoittain ilmaantuva voimakas viemärin haju, jonka alkusyytä etsitään ja tutkitaan. Talvella haju oli poissa mutta nyt keväällä se taas muistuttaa olemassaolostaan.

Pääkirjaston historiaa

Keskustori 4

Pääkirjasto toimi vanhassa kirjastotalossa osoitteessa Keskustori 4 vuosina 1925 -1986.

Vuonna 1925 pääkerroksessa oli yleinen lainausosasto, tieteellinen lukusali, yleinen lukusali, luettelointi, johtajan huone, johtokunnan huone sekä kerhohuone.

Pohjakerroksessa sijaitsivat lasten ja nuorten lainausosasto, lasten lukusali, satusali ja sanomalehtilukusali sekä varastotilaa.

Kolmanteen kerrokseen sijoitettiin valtuuston istuntosali ja kahvilasali, kirjaston varastotilaa sekä kirjastonjohtajan asunto.

Neljännessä kerroksessa oli taidenäyttelysali ja työväenopiston huoneisto.

1940-luvulla jouduttiin varastotiloja järjestämään uudelleen.

1952 kirjasto sai käyttöönsä kaupunginvaltuuston kahvilasalin.

Vuosina 1953 -1954 tehtiin kirjastotalon kaikissa osastoissa perusteellisia korjauksia.

Työväenopiston päästyä muuttamaan omaan rakennukseen 1960-luvulla sai kirjasto käyttöönsä suuresti tarvitsemaansa lisätilaa.

Kaupunginkirjaston saatua maakuntakirjasto-oikeudet 1972 se sai koko kirjastotalon omaan käyttöönsä. Kirjastossa jouduttiin suorittamaan eräitä muutoksia, mm. taidenäyttelysali otettiin kirjaston käyttöön. Vanhan pääkirjaston hyötypinta-ala oli 3 200 m2.

Vanha pääkirjasto suljettiin 1.4.1986, jolloin muutto uuteen taloon alkoi.

Entisessä Frenckellin kattilahuoneessa suoritettujen muutos- ja korjaustöiden jälkeen otettiin tämä tila kirjaston käyttöön 1973. Rakennukseen sijoitettiin lehtilukusali sekä kirjaston varasto. Kirjavarasto siirrettiin uuteen kirjastotaloon sen käyttöönoton yhteydessä.

Väinölänkadun varasto oli kirjaston käytössä 1977-1986.

Soidinkuvista Metsoksi

Nykyisen pääkirjaston arkkitehtikilpailun voitti arkkitehtien Raili ja Reima Pietilän suunnitelma "Soidinkuvat". Uusi pääkirjasto on rakennettu tämän suunnitelman pohjalta vuosina 1983-1986. Kirjasto avattiin yleisölle 21.8.1986.

Arkkitehtisuunnittelun lisäksi Raili ja Reima Pietilä ovat tehneet rakennuksen sisustussuunnittelun. Rakentaja on Tampereen kaupungin talonrakennusvirasto.

 Rakennushankkeen vaiheet

• rakennustyöt alkoivat 2.5.1983
• peruskiven muuraus 30.9.1983
• harjannostajaiset 19.4.1985
• rakennuksen luovutus kirjastolle 7.3.1986
• kirjaston avaaminen yleisölle 21.8.1986
• vihkiäiset 10.10.1986.

Lisätietoa Metson arkkitehtuurista erillisellä arkkitehtuurisivulla